Pohdiskeluja agilityn suhteen

Tänään oltiin taas treenailemassa. Rata oli lyhkänen ja sellanen rata missä nopean koiran kanssa pääsis juoksemaan. Me oltiin ekoina, ja Liliä ei kiinnostanut sitten yhtään. Kyllä se juoksi ainakin ekaksi ihan hyvin, yks takaakierto vaan epäonnistui. Radan jälkeen kepeiltä juoksi pieni (vaikkakin maksi?) koira meidän luokse. En kerennyt Liliä pelastamaan, se tutki jotain muutaman metrin päässä. Koira juoksi Lilin ohi, ja Lili lähti perään. Jompi kumpi tais alottaa rähinän, joka tosin loppu hyvin lyhyeen. Lili ei pelästynyt, vaikka usein se aloittaa sen putkeen huutamisen tollasissa tilanteissa. Seuraava rata meni sit vaan hieman huonosti, kun koira venaili josko jostain taas tulis kaveri..

Loppuaika me Lilin kanssa käveltiin vähän ja katteltiin. Kun treenit loppu mentiin vielä treenaan keppejä, ja sillon koiralla oli kyllä intoa. Nyt se suostui jopa leikkimään ihan kunnolla agikentällä, yleensä se vain paineistuu :/ Se oli tosi hienosti mukana ja tarrasi leluun oikein "terrierimäisesti". Siinä sitten mietin, että pitäskö meidän harjotella ihan pelkästään leikkimistä. Lili tosiaan paineistuu agikentällä, jos sille päälle sattuu, pelkästä lelun näyttämisestä. Silloin palkaksi kelpaa vain namit, mutta sillonkin mielenkiinto ei ole ihan huipussaan. Jos saisin sen innostumaan samalla tavalla mitä kotona, se tekis varmaan kaiken 100 kertaa paremmin, ja vauhdilla! Jos se jaksaa kotipihallakin juosta sata lasissa koirakavereiden kanssa, niin miksei treeneissä? Motivaatio kai hukassa.

Mietin kanssa, että jos nyt syksyllä käytäs parit kisat, mutta ei ilmoituttas ollenkaan talven agitreeneihin. Meillä ei vaan tapahdu minkäänlaista kehitystä ohjatuissa treeneissä, niistä ei saa mitään irti, koska me ollaan jotenkin juurruttu kai tämmöseen vaiheeseen. Koira osaa teknisesti hyvin, mutta päivästä riippuen vauhti, innostus, motivaatio, kaikki ihan kadoksissa. Ens treeneihin aattelin mennä tosi paljon ajoissa, että kerkeen tekeen kaikkeni jotta saisin ton mahdollisimman hyvään vireeseen. Vähän epäilyttää, että Lili yhtäkkiä syttyis, mutta kai sitä on kaikki kokeiltava.

Tän päivän treenien ehdottomasti paras juttu oli just ne ihan vikat keppitreenit, ja sit kun käytiin tokokentällä ja juoksutin tota hetken aikaa. Koira oli niin täysillä mukana, ja jakso juosta lelun perässä. Niin hieno.. Mutta tänään tapahtu myös yks MOKAMOKA... Ekalla radalla olin itekin jotenkin, innoissani? ja en tajunnut että pitäskö hidastaa koiraa vähän keinulle. Aattelin että jeejee, nyt se menee vauhdilla, ja ennen kun kerkesin mitään sanoo se oli jo keinun päässä ja ihan kauhuissaan hyppäsi pois. Ei oikeesti. Ei sais tapahtua tollasta tän koiran kanssa. Tyhmä omistaja!! Sen jälkeen keinulle se suostui (ihme ja kyllä) menemään, ei siis ainakaan mitään nähtävää takapakkia. Saa nähä sit seuraavissa treeneissä missä keinu että oliko tällä jotain vaikutusta.

Ilmotin meidät tänään forssan agikisoihin, jotka on 11pv. Kahdelle radalle. Jännittää ihan kaauheasti.